Italialaiset, Reseptit
Kommenttia 6

Pasta Carbonara

Hirveä nälkä yllätti ulkoilmailun jälkeen ja mikä syntyisi nopeammin nälänhädän pelastukseksi kuin pasta! Ja koska jääkaapistani löytyi paketti pekonia valmiiksi pieninä kuutioina ja tuoreita ekomuniakin oli, ei valinta ollut vaikea – spaghetti alla carbonara tulille ja heti! 

Päätin kuvata vaiheet nopeasti ja kertoa teillekin, kuinka aito carbonara tehdään, siitähän on ties kuinka monta versiota olemassa. Joissakin on kermaa, toisissa kinkkua, jopa herneitä ja basilikanlehtiä olen tavannut, sekä sieniä! Varmaan hyviä pastoja kaikki, mutta nimi vain on väärä.

Hyvään miilunpolttajan pastaan ei tarvita kuin spaghetti tai bucatini pastaa, pekonia, kananmunia ja pecorinojuustoa.  Ihan vimpan päälle aidossa roomalaisessa carbonarassa ei tosin käytetä pekonia, vaan guancialea, possun suolattua poskea, joskus myös speckiä, eikä juusto ei ole parmesania vaan pecorino romanaa, suolaista lampaanmaitojuustoa. 

Mutta nyt mentiin pekonikuutiolla, muut ainekset kuten pitääkin ja näin se kävi!

Ensin pistin pastaveden kiehumaan. Iso kattila, paljon vettä ja suolaa niin, että maistuu Välimeri. Kastike syntyy sillä aikaa, kun spaghetti (tällä kertaa Rummo) kiehuu 9 minuuttia al denteksi.

Reilu kourallinen pekonikuutioita isolle pannulle ’sulamaan’ ja ruskistumaan. Antonio Carluccio lisää pannulle vielä oliiviöljyäkin ja mikäs siinä, loraus hyvää oliiviöljyä on aina paikallaan.

 

Sillä aikaa kun pekonit ruskistuvat vispasin kulhossa sekaisin  2 keltuaista ja yhden kokonaisen munan. Tästäkin vedetään köyttä, kuuluuko käyttää pelkkiä keltuasia vai pääseekö valkuaisiakin mukaan,  sekä noin desin verran pecorinoraastetta ja reilusti mustaapippuria myllystä.

Kun pekonin rasva on sulanut ja pekonit rapeita alkaa pastakin olla ok. Silloin nappasin pekonipannun tulilta, heitin pastan lävikköön, säästin kupillisen keitinvettä käytettäväksi, jos lopputulos tuntuisi liian kuivalta ja kumosin pastan pekonien sekaan pannulle, sekoitin.

Lopuksi kaadoin muna-juustoseoksen pastan sekaan, sekoitin kunnolla nopeasti ja sitten kaadoin koko ihanuuden lautaselle. Pecorinoa en enää lisännyt, sillä se on sen verran suolaista, että kastikeessa oleva määrä riitti hyvin. Tässä on muistettava, että pannu ei saa enää olla liedellä, kun muna-juustoseos lisätään, ettei munista tule munakokkelia.

Ja niinhän siinä kävi, että söin koko annoksen, vaikka siitä olisi riittänyt kahdelle…

Kun joku on hyvää niin se on! Kokeile vaikka! <3 Sikke

6 Kommenttia

  1. Merja sier

    Hauska kuulla, että minun perjantairuokani on oikeaa pasta carbonaraa ?. Ja miksi nimi perjantairuoka, siksi kun lapset olivat teini-ikäisiä 90-luvulla. Ja piti perjantaisin saada työpäivän jälkeen äkkiä ruokaa pöytään, niin tuo pasta oli nopea tehdä. Ja niin teinit pääsivät omiin rientoihinsa.. Nyt kun lapsenlapset tulee viikonlopuksi, niin ensimmäinen kysymys on, mummo, teetkö perjantairuokaa ?Olen aina luullut, että pasta carbonaaran tulee parmesaania. Itse olen laittanut aina pecorinoa, varmaan siksikin, kun se on halvempaa. Ja kananmunat kokonaisina?.

    • Sikke Sumari sier

      Hauska tarina ja ihana, että lapsenlapsetkin tykkäävät! Jep, pecorino on se ’aito’ juusto tähän, mutta parmesania taitaa olla helpompi kaupoista löytää ja ihan hyvää siitäkin tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *