Auringinlasku täällä Algarven  Cacela Velhassa on usein niin kaunis, että toivoisi olevansa taidemaalari. Vanhan sardiinitehtaan Fabrican rannassa veneet kelluvat peilityynessä vedessä, joka on nyt korkealla. Luodeveden aikaan ne makaavat toimettomina hiekalla ja näyttävät hyljätyiltä. Kuitenkin kurjinkin niistä on  jonkun oma ja silläkin lähdetään kalaan, jos ei kauemmaksi, niin vastapäiselle hiekkasärkälle kuitenkin simpukoita keräämään.

Taidemaalariksi minusta ei ole, eikä kunnollista kameraakaan ollut mukana, joten ikuistin laskevan auringon maalaamat maisemat iphonella.  

Lähtiessä aurinko vielä valaisi naapurin hyljätyn viinitarhan. Yksi ranka vielä elossa ja työntää kukkaa. Ensi syksynä ehkä jo rypälettä?

 

Portin takana on salainen kuolleiden (?) puiden  puutarha ja sen takana kajastaa auringon viimeiset säteet.

Valtava eukalyptuspuu kohottautuu kohti pilviä. Sen tuoksun tuntee, kun hieraisee lehtiä sormiensa välissä.

The road to… the golden sunset.

Fabrican rannalla on pieni kioskikahvila, josta saa erinomaisen espresson, bican tai lasillisen viiniä, mutta paras tarjonta on taivaalla ja merellä…

… joka pimenee ja 

.. yllättäen toisaalle katsoessa taas kirkastuu. Kukahan tuolla keltaisella polkuveneellä polkee. Ja minne?

Minusta tämä sininen on kivempi. Olen nähnyt senkin merellä, vaikka nyt kituu hiekan vankina maalla ja odottaa…

Nyt pimenee niin, että kuvat käyvät rakeisiksi. Tuon kyltin teksti kertoo, että tässä on Viveiro Privado eli ’yksityinen lastentarha’. Tässä tarhassa kasvatetaan ostereita. Alemmassa kyltissä on tarhan numero. Näitä on pitkin rantaa muutamia.

Näitäkin on. Hyljättyjä sumppuja. Surullisia mutta kauniita.

Ja kohoja, jotka eivät koskaan enää korista  meren pintaa. Vaikka olishan noissa potentiaalia!

Tuolla, rantaan ajautuneen kaislaturvaksen takana, korkealla kukkulalla häämöttää Cacela Velhan kaunis valkoinen kylä kirkkoineen ja pienine ravintoloineen. Ne tarjoavat parasta mahdollista meren sylistä. Mutta siitä enemmän toisella reissulla.

Koska nyt on aika palata kotiin, ennen kuin silmä ei näe metriä pitemmälle. Niin pimeä on Algarven yö.

Vielä viimeinen vilkaisu sinne, josta juuri lähdin.