Portugali ja erityisesti Algarven alue on yhtä kuin appelsiini-, karob-, ja oliivipuulehdot. Vehreät viikunapuut ja rypäleistä raskaana olevat viiniköynnökset. Niityt ja hakamaat, joilla lehmät, vuohet ja lampaat laiduntavat. Hevoset ja aasit näykkivät niukkaa kasvustoa. Mieleen tulee helposti ikuisen auringon kultaamat hiekkarannat. Maisemat niin kauniit ja pittoreskit, että jokainen kuva on kuin postikortti. Mutta silmäni havaitsee täällä muunkinlaista kauneutta.
Tässä muutama kuva siitä muusta. Niiltä kävelyiltä, kun aurinko ei paistanut.
Pinheiron rannassa on ihana kalaravintola. Joskus se on niin täynnä, että lisäpöytiä ja tuoleja täytyy siirtää kadun toiselle puolelle. Ja turha niitä on sisälle siirtää, vaikka vähän sataisikin. Kun syöjiä tulee, peitetään pöydät valkoisella paperiliinalla ja kaikki on hyvin.
Kaivo senkun vanhetessaan kaunistuu. Ei pärjää tämän päivän porakaivo tälle, ei.
Tuolla aidan raossa häämöttää läheinen golfkenttä. Vielä en ole tarttunut mailaan…
Portaat taivaaseen…?
Tästä ovesta ei olla ihan äsken käyty.
Tässä olisi portti auki, mutta oven edessä kasvaa sen verran tanakasti viherkasvi, että tuskin on tuokaan ovi ihan äsken avautunut.
Näitä ikkunoita täällä riittää. Kiinni sisältä ja ulkoa. Minkälainen elämä siellä on eletty ja miksi hyljätty?
Kiinni on tämäkin ovi – ja pysyy.
Grrr… varför är jag fast!? Där är ju en KATT!