Muuta, Ravintolat, Yhteistyössä
Kommenttia 33

Lähdin vankilaan, mutta…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä – niin on ollut myös nyt jo 170 -vuotiaalla Katajanokan vankilalla. On oltu kiven sisässä Kruununvankilassa, syöty vettä ja leipää Lääninvankilassa, lusittu Skattalla, luettu tiilenpäitä Nokalla ja tehty poliittista historiaa Helsingin lääninvankilassa.

Ja myös syöty, juotu ja nukuttu jo kymmenen vuotta Hotel Katajanokassa. Nimittäin moni muu paitsi minä!

Niinpä ilahduin, kun sain sinne kutsun, eikä se tullut poliisilta, vaan keittiöpäällikkö Mikko Kukkoselta, joka tässä esittelee sekä hienoa tatskaansa, että valmistamaansa lampaankaretta.

HUOM! kilpailu, kilpailu, kilpailu!!

Kirjoita tämän blogin kommentteihin mitä arvelet Mikon tatuoinnissa lukevan ja olet mukana arvonnassa, jonka palkinto on KAHDEN HENGEN ILLALLINEN HOTEL KATAJANOKAN LINNANKELLARI RAVINTOLASSA!!

 

Kukkonen on Pohjois-Karjalan poikia. Puheesta sen vielä hienoisesti kuulee. Symppaan! Näin hän kertoo itsestään: – Olen aina kunnioittanut elämässäni ja erityisesti ammatissani raaka-aineiden kotimaisuutta, puhtautta, eettisyyttä. Pidän ajatuksesta, että ruoka tulee lautaselle suoraan joko itse pyydystettynä tai monesti myös kaverin pyydystämänä. Kun olin pieni Pohjois-Karjalainen pojankoltiainen, ei silloin tunnettu ajatusta lähiruoka. Silloin kaikki ruoka oli läheltä. Isännät metsästi lihat ja emännät pyydysti kalat. Tätä ajatusta vaalin ja elän joka päivä valintojeni mukaan. Ruoan pitää olla puhdasta ja eettisesti kestävää, eikä sitä saa missään nimessä haaskata vaan raaka-aineita pitää osata kunnioittaa.

Mutta ennen kuin pääsee Kukkosen valtakuntaan, täytyy astella sisään näiden yhä tallella olevien vankilan rautaovien kautta…

 

…   Hotel Katajanokkaan.

Noiden kivimuurien sisällä nukutaan nykyisin rauhallista unta ja syödään keittiöpäällikkö Kukkosen keittiötiimin valmistamia makoisia lounaita ja illallisia. Vettä ja leipääkin tarjotaan.

Eristysselliä voi käydä illalla ennen nukkumaan menoa katsomassa, jos ei pelkää vankien haamujen valituksen ja mukien kalistuksen päätyvän uniinsa.

Tämän sellin voi kuulemma myös varata kahdenkeskiseen herkutteluillalliseen. Huh – menee ken tahtoo.

Tämä Nina Pauloffin kuva eristyssellistä kaunistelee hiukan totuutta. Tuskin siellä vankila-aikana kynttilöitä poltettiin… Sen sijaan vessanpöntön vesisäiliö oli sellin ulkopuolella, joten hädän hetkellä oli huudettava vartijaa se vetämään. Huhu kertoo, ettei niillä aina ollut hirveä kiire tulla sitä vetoa tekemään.

Niin, siis hotellin ravintolan ruokaan ja Mikko Kukkoseenhan minun oli määrä mennä tutustumaan, mutta kun rakennuksen huikea menneisyys vankilana on niin hienosti näiden muurien sisään säilötty ja  sen villin historian siivet niin hurjina havisivat, niin juutuinkin ensin niihin.

Jos menette käymään, jota lämpimästi suosittelen, niin pyytäkää ihmeessä kierros Sami Joutsenvuolta, sillä hänen juttujaan kuunnellen vankien elämä näiden seinien sisällä muuttuu kiehtovaksi ja järkyttävän eläväksi historiaksi. Pääsette näkemään senkin kiviluolasellin, jonne sullottiin monta kymmentä vankia, joista yksikään ei mahtunut edes seisomaan.

Mutta katsokaan näitä Sakari Kiurun kuvia, jotka löytyvät nyt näyttelynä hotellin seinältä. Osasi ne vangitkin sisustaa! Ikkunasta sai katsella taivasta, jos vapautta kaipasi. Mutta yksin sai olla vain eristyksissä. Muissa selleissä oli kavereita, tykkäsi niistä tai ei.

 

 

Mutta nyt näyttävä huoneet hiukan houkuttelevimmilta:

Eivät nukkuneet roistot ja ryövärit ihan näin pehmeissä peitoissa… Tuota pientä sängyn vieressä aukeavaa ikkunaakaan ei silloin ollut, kun tämä huone vielä oli vankikoppi (taisi olla tässä tilassa kaksikin koppia). Vanki sai katsella vain taivasta ja toivoa, että vielä joskus päätyisi sinne, eikä sinne toiseen vaihtoehtoon..

Huomatkaa seinällä raamien sisällä melko mojovat vankisellien lukot. Lukot pysyivät kiinni, mutta näppärät vangit kaivoivat kerran vaivojaan säästämättä väylän kivimuurien läpi – ei suinkaan vapauteen, vaan naisten puolelle!! Tarpeet ja toiveet ne on vangeillakin.

      

Eikä ollut ihan tällainen kylppäriarsenaalikaan vankien käytössä, mutta nytpä on. Huomatkaa myös blogistin teemaan sopiva asu!

Tämä on Philadelphialainen vankilan malli. Semmoisen olet takuulla nähnyt jenkkileffoissa. Keskellä käytävät ja vankikopit riveissä seinustoilla. Vankilatunnelmaa on pehmennetty upottavalla matolla ja pehmeillä istuimilla.

       

Mutta mennään nyt sinne ravintolaan! Vaikka nämä vankilatarinat oli niin kiehtovia, että tekisi mieleni niissä vielä vähän velloa… Mutta menkää itse katselemaan ja kuuntelemaan Samia!

Tällainen on ravintolasali nykyään. Tiloja on toki muitakin eri tarkoituksiin, kirkkosalikin on, mutta tämä on se, jossa vangit aikoinaan söivät. Siitä kattauksesta on muistona enää..

…  peltimukit, joita vankila-aikoina käytettiin ja käytetään yhä. Saattaa muuten olla, että tuo pöytäkin on vanhoilta ajoilta – hiukan siltä sen pinta nimittäin näyttää.

Nyt pöytään katetaan veden ja leivän lisäksi mm:

Linnankellarin paistia ja papuja. Tykkään, kun on simppelisti hyvät asiat esillä.

Kokonainen grillattu kala, eikä liikaa tilpehöörejä – ihanaa!

Voin niin kuvitella, kuinka linnankundit tästä unelmoivat, kun vanikkaa purivat…

Suklaakakusta nyt puhumattakaan!

Hyvin irtosi hymy Kukkosen pojalta. Huumormiehiä selvästi! Ja näin hän haastaa: – Harrastan ruoanlaittoa, valmistan ammatikseni ruokaa, vapaa-ajallani kokkaan ja teen ruokaa unissanikin tai ainakin näen siitä unta. Ruoka ja ruoanvalmistus on aina ollut aina mukana lähes kaikissa elämäni valinnoissa.

Mutta mitä siinä lautasella on?

Siinä on beurre montéssa (emulsioitua voita) haudutettua ja friteerattua lehtikaalia, rapeaksi puffattua tattaria, valkosipulijogurttia, selleripyreetä, raastettua fetajuustoa ja lampaankaretta. (Mikko lupasi muuten tarjota tämän annoksen tavalliselta ruokalautaselta. En kestä näitä syviä lautasia, joilta kuuluu syödä lusikalla eikä haarukalla ja veitsellä!)

     

No niin – täältä pesee Karjalan pojan keittiöstä.

Tervemenoa kokeilemaan!

Ilolla suosittelen Sikke

P.S. Ja muistakaa selvittää tuo Mikon tatska ja laittaa se kommentteihin, jotkut pääsevät Linnankellariin ihanalle illalliselle!

33 Kommenttia

  1. Tiina Manninen sier

    No juurikin toissapäivänä kävimme tuolla syömässä, parsa jäähtyi ulkona tuulessa alta aikayksikön.. Pitkän kaavan mukaan olisi kiva herkutella! Dulce Et Decorum

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *