Matkat, Reseptit
Kommenttia 14

Simpukoiden kalastusretkellä Etelä-Afrikassa

Olen kuulkaa kaukana Suomen lumesta ja jäästä. Olen Etelä-Afrikassa, Kapkaupungin liepeillä Hout Bayssa! Ukkini asui täällä vuosikymmeniä, mutta enpä ehtinyt tänne hänen eläessään. Nyt ymmärrän, miksi hän viihtyi. Täällä aiemmin käyneet ystäväni kertoivat, että tarjona on sekä komeita maisemia, hyvää ruokaa ja viiniä sekä ihmisten ystävällisyyttä. Kaikki pitää paikkansa. Maisemat ovat huimia – tämän kaliiperin komeutta ja upeutta en osannut kuvitellakaan. Mikään ottamani kuva ei tee näille maisemille oikeutta. Pistänpä tähän kuitenkin muutaman näkymän näiltä kulmilta. Ettei jää asia vain puheen varaan..

Tämä on näkymä asuinpaikkamme terassilta. Voitte kuvitella kuinka se muuttuu kellonajan ja auringon sijainnin mukaan. Se on aina kiehtova ja uusi! Olemme jyrkän matkan meren yläpuolella, vaikka tässä näyttää maisema ihan lättänältä. Se jontka on tuossa rannan ja meidän terassin aidan välissä. Tänne ylös käveleminen käy päivän tehotreenistä. Mutta yöllä pihakivetys on paljaan jalan alla vielä lämmin ja tähtitaivas on lähellä.

Sumuisat hetket rannalla ovat henkeäsalpaavia, mutta haihtuvat hetkessä auringon tieltä. Tässä kuvassa ei näy koiria, mutta aamuin illoin ranta on niitä täynnä. Vaikka kieltotauluja on muutman kymmenen metrin välein 🙂 Mutta kiva niiden iloa ja leikkiä on katsoa, kun oma Flynn ei ole mukana. Liian pitkä matka.

Vuoret ja kalliot ovat valtavia ja rannikolla ne ympäröivät valtamerien (täällä yhdistyy Atlantti ja Intian valtameri) lahtia majesteetillisesti ikään kuin ne olisi sinne ihan tätä tointa varten asetettu. Ihminen ei voi kuin lumoutuneena henkeään haukkoa. Sanattomaksi siinä jää Sirkkakin. Asialle täytyy tehdä jotain. Mikseipä kohotettaisi maljaa!

Ravintoloissa ruoka on useimmiten sekä hyvää että edullista ja vähintäänkin ok, joten oma kokkaaminen jää vähemmälle, vaikka tarjona onkin hyviä raaka-aineita. Ehkä ensi talvena – sillä tänne palaamme varmasti. Näissä kuvissa näette simppelit esimerkit, koska niistä nautimme eniten. Paljon tarjotaan myös piperrystä ja väkerrystä, mutta yritämme etsiä paikat, joissa raaka-aineita on käsitelty mahdollisimman vähän.

    

 

Kahviloita on paljon ja niiden tarjonta on monipuolista ja hyvää. Kahvia en ole kertaakaan keittänyt ’kotona’. Syömme aamulla kaurapuuron (sic!), johon lisään granolaa ja sokeritonta hilloa päälle ja sitten hilpaisemme johonkin Tonyn bongaamaan kivaan kuppilaan juomaan kahvit (aina hyvää) ja täydentämään aamiaisen. Terveelliset smoothiet, hedelmäbowlit, jogurtti-siemenherkut ja kananmunia eri tavoin valmistettuna on tarjona kaikkialla. Ja se porkkanakakku – se esiintyy eri muotoisena ja makuisena jälleen lähes jokaisessa kuppilassa.

 

        

        

Autolla ajaminen sujuu täällä turistiltakin ongelmitta, vaikka liikenne onkin vasemmanpuoleista ja vaikka sporttinen fillarointi näyttää olevan suosittu harrastus erityisesti mäkisillä ja kiemuraisilla ajoteillä vuorien rinteillä. Ja vaikka ihmiset loikkivat teiden yli miten sattuu ja missä sattuu,  myös moottoriteillä. Olen kauhuissani!  Ajotiet ovat joka paikassa erinomaisessa kunnossa ja parkkipaikka löytyy aina, sillä ns. ’parkkivalvojia/avustajia’ ilmestyy vapaata paikkaa viittilöimään kuin tyhjästä samantien kun autoilija näyttää sellaista etsivän. Lähtiessä sama tyyppi ilmestyy taas kuin tyhjästä ja ojentaa kätensä, johon odottaa saavansa muutaman paikallisen kolikon – ja saakin.

Rikollisuutta on – mutta ei ole kohdalle osunut. Viinitiloilla on käyty ja niiden oloja tutkailtu, mutta siitä ei sen enempää nyt. Kuten kaikilla aloilla kaikkialla, alalla on hyviä ja huonoja työnantajia. Safarilla on bongattu isot ja pienet villieläimet, mutta sekin toiseen kertaan.

Mustat naiset ovat upean muodokkaita ja pukeutuvat ja kampaavat hiuksensa kauniisti ja persoonallisesti. Lihavaa mustaa miestä en ole vielä täällä nähnyt. Mustat ja valkoiset elävät turistin silmin katsottuna sovussa, mutta erillään. Siitä enemmän toiste.

Ai niin – kuivuushan tätä maata vaivaa. Kaikkea veden käyttöä säännöstellään ja ohjeita veden säästämiseen jaetaan joka paikassa. Mutta jos huonosti käy, niin hanat sulkeutuvat 19.4. Sitten alkaa todellinen säännöstely.

 

 

Mutta miten tässä taas näin kävi..? Tarinaa syntyy näköjään ihan muusta,  vaikka tarkoitus oli kertoa retkestä, jonka teimme ystävän luokse Bettys Bayn käsittämättömän lumoaviin rantamaisemiin sinisimpukoita kalastamaan ja valmistamaan!

Siis rannalle ja karikkoa kohti!

 

Nuo kaukaiset pisteet horisontissa ovat ystäviäni, joilla on jo kassit täynnä sinisimpukoita!

Siis  astui sinne Sirkkakin kirkaaseen, mutta kylmään veteen, sillä siellä hiekan seassa ne simpukat lymyävät. Tiukassa ovat, mutta napakalla kiertoliikkeellä saan ne irti yhden toisensa jälkeen.

Niin kauniita!

Ensin ne pestään ja ’parrat’, joilla ne pitivät itsensä meren pohjassa tai kallion kolossa kiinni,  poistetaan tarkkaan…

 

 

Sitten kattilaan lisätään REILU nokare voita ja kun se vaahtoaa hujautetaan perään pilkottua punasipulia, keltasipulia ja valkosipulia. Kun ne ovat kuullottuneet, lorahtaa sekaan reilu puoli pulloa paikallista valkoviiniä. Persiljat vasta myöhemmin.

 

Nyt purkillinen kookosmaitoa ja reilu karistus currypulveria. Homma hoituu varmoin ottein. Ihailen!

 

Ja lopuksi Amin ’salainen ase’ – sweet and sour hotsauce. Tässä mitään mittoja tarvita. Näitä on täällä ennenkin tehty. Uskon!

 

Sitten kun liemi on hyvää – oi että me maisteltiin sitä – lisätään simpukat ja pannaan kansi päälle ja annetaan olla, kunnes keitos kiehahtaa ja sitten ravistetaan KUNNOLLA!

 

Valmista on! Sen tuntee jo tuoksusta.

Pöytä on katettu.

 

Ja nyt herkut jakoon! Kalastajilla on hirmuinen nälkä.

 

Nämäkin tuli jossain välissä tehtyä. Leivät paahdettiin rapeiksi uunissa, silattiin oliiviöljyllä ja päälle tomaatti-, punasipuli-, valkosipuli-, persiljasalsaa.

 

Meri on täynnä syötävää! Nämä menivät uuniin rapeutumaan. Ei maailmasta ruoka lopu, kunhan lopetetaan merien muovittaminen ja annetaan luonnon antaa meille puhtaita antimiaan.

 

Oih – suoraan merestä lautaselle! Voiko simpukka paremmaksi muuttua?? Ei voi!

Joten skål på den saken! Nauttikaa te siellä lumesta, se kuuluu talveen 🙂

14 Kommenttia

  1. Erja Pajari sier

    Upeat näkymät ja tuo ruoka?
    Täällä stadissa lunta vain sataa, saisi jo sulaa ja antaa kevään tulla.
    Nauttikaa mahtavista maisemista ja meren antimista. Täällä nyt hyviä blinejä nautiskellen.

    • Sikke Sumari sier

      Nautitaan täysin rinnoin, kiitos! Ah blinit – nyt rupesi tekemään niitä mieli!!

  2. Mailis Frilander-Heimonen sier

    Kerrassaan upea kirjoitus! Ja mitkä kuvat! Kauhea matkakuume iski.
    Nyt ei auta muu kuin lähteä hakemaan. Stockalta pussillinen sinisimpukoitu!
    Tervehdys Turusta sinne lämpimään!
    Ps. Toivottavasti saadaan lisää ”elämyskirjoituksia”.

    • Sikke Sumari sier

      Tänne kyllä kannattaa tulla, mutta ehdottomasti useammaksi viikoksi – matka on pitkä, mutta aikaeroa ei ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *