Reseptit
Kommenttia 4

Bolos di Arroz eli portugalilaiset riisimuffinssit

Kun olimme toissatalvena Portugalissa, tuli tavaksi aina aamulenkin (oih, ne autiot hiekkarannat!) jälkeen nauttia aamukahvi jossain pienessä kivassa kuppilassa. Kahvin kanssa maistui ihanasti bolo de arroz, eli kuohkea riisimuffinssi. Siinä on hentoinen sitruunan maku, se sulaa mukavasti suussa ja on just sopiva pieni herkkupala cappuccinon kaveriksi.

Koska boloja oli Algarvessa joka paikassa saatavana en tullut koskaan niitä itse leiponeeksi, mutta kun äsken silmiini osui kaupassa riisijauhopussi, päätin ryhtyä hommaan ja yllättää näillä armaan aviomiheni. Bolo de arrozit olivat nimittäin nimenomaan hänen herkkuaan.

Kaikki ei kuitenkaan käynyt kuten .. noh, Strömsössä.

Ensinnäkin nämä leivonnaiset vaativat ihan omanlaisensa vuoan, sellaisen jossa on korkeat reunat, sillä takoitus on, että leivonnainen kohoaa pari kertaa normimuffinsin korkuiseksi. Otetaan siis muffinssivuoka ja korotetaan sen laidat leivinpaperilla. Hirveetä näpertelyä, joka ei ole koskaan sopinut hermorakenteelleni, joten panin asialle assarin.

Hienosti meni, kunnes sisään kaadettu taikina nosti paperireunukset senttiä ylemmäksi ja vaikka me kuinka niitä aseteltiin ei saatu tötteröitä ihan pohjassa pysymään.

Tuikattiin siis bolot pikaisesti uuniin paistumaan ja kiinteytymään (vaikka joissain resepteissä niiden kuuluu odottaa uuniin menoa vajaa puolisen tuntia). Päälle ripoteltiin somasti sokeria.

Mutta eihän ne hirveästi nousseet – turhaan oli niin korkeat tötteröt tuherrettu…

Eikä siinä kaikki. Siinä tötteröitä värkätessä unohtui, että muffinssivuoka oli vanha ja raihnainen ja olisi tarvinnut sekä voitelun että jauhotuksen ennen taikinan laittoa. Muuten käy näin.

Mutta eihän me periksi annettu. Kaivettiin irti se mikä lähti ja kun tuotoksia katsoo oikeista kulmista, niin kyllä ne instassa täydestä menisivät!

Varsinkin kun päälle ripoteltiin somasti leipurin persiljaa, eli tomusokeria..

Ihan hyvihähän ne olivat, mutta miksi ne jäivät näin mataliksi? Ja miksei sisus ollut niin kuohkea kuin portugalilaisissa..? No, ensinnäkin puolitin taikinan, joka on aina vähän ongelmallinen juttu. Taikinoissa se ei välttämättä aina onnistu. Useimmiten ei.

Toisekseen en vatkannut taikinaa kunnolla, vaikka ohjeissa nimenomaan niin kehotettiin tekemään.

Tietysti teen näitä uudelleen, kunhan kerkiän, mutta annan tässä teille sen netistä nappaamani reseptin, jonka mukaan nämä tein, eikä moka ole reseptissä…

Bolo de Arroz
100 g voita
2,5 dl sokeria
2,5 dl täysmaitoa
2 munaa
1 keltuainen
1 sitruunan kuori
5 dl riisijauhoja
2 tl leivinjauhetta
¼ tl soodaa
ripaus suolaa

 

Vispaa sokeri ja voi kuohkeaksi vaahdoksi.

Vispaa toisessa kulhossa munat ja keltuainen maidon ja sitruunankuoren kanssa ja vatkaa voi-sokeriseokseen. Vatkaa tätä seosta ainakin viisi minuuttia.

Yhdistä riisijauhot, leivinjauhe, sooda ja suola ja lisää tämäkin seos viitisen minuuttia vatkaten taikinaan.

Täytä paperireunaiset vuoat puoleenväliin taikinalla ja anna niiden tekeytyä noin 20 minuuttia ennen kuin ripottelet pinnalle sokeria ja paistat 180 –asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. (Tätä 20 minuutin odotusaikaa en löytänyt kuin yhdestä reseptistä).

No niin – lycka till, jos innostuit tekemään ja kerrothan sitten minullekin kuinka onnistuit!

4 Kommenttia

  1. Ihana postaus =D En ehkä ala näitä kokeilemaan, mutta hyvä mieli tuli juttua lukiessa ja kuvia katsellessa! Kiitos paljon. terv. Nim.merkki: Seuraavaa reseptiä odotellen =D

    • Sikke Sumari sier

      Hih – hyvä, että on vielä luottamus jäljellä :))

  2. Eeva Syrjä sier

    Leivoin äsken. Voi kohmettui, vaikka aloittaessa se oli huoneenlämpöistä, vatkasin riittävän kauan taikinaa, tuli siinä mieleen, että näitä kuuluu leipoa Portugalin lämmössä, eivät juurikaan nousseet uunissa silikonivuuissa, enkä ollut askarrellut lisäreunoja (kaksosluonteena, oot mua päivän nuorempi). Hyvänmakuisia. Vien ne tarjolle poikani, VJ UZIn, tyttären synttäreille. Meidän pojat olivat äskettäin Tallinnan laivalla keskenään vj:nä, niin kuin nuorina.
    T. Eeva

    • Sikke Sumari sier

      Hih, joo – ehkä nämä kannattaa jättää portugalilaisten hommaksi ja syödä vain siellä, jos kovin kohonneita haluaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *