Olen matkalla Portugalissa, sen eteläisessä kärjessä Algarven alueella. Matka jatkuu kevääseen saakka, joten yhtä ja toista tulen varmasti näkemään ja kokemaan ja teille kertomaan ennen kuin on aika palata Muhun saarelle toukokuussa.

Olen laiska lenkkeilemään, mutta katsokaa tätä maisemaa! Ei tee heikkoakaan lähteä aamulla näihin maisemiin. Keppiä toisen eteen tunnin verran ja kroppa saa sen mitä tarvitsee.

Ja lenkkiseura on paras mahdollinen.

Jo kotona Suomessa uneksin tuoreista sardiineista. Sellaisista, jotka on nostettu suoraan merestä  grilliin ja syödään siinä samassa ilman isompia kommerverkkejä tai kattauksia. Ja kuinka onnekas olinkaan kun Castro Marimin suola-altaisiin tutustuessani juuri sellaiseen lounaaseen törmäsin.

Sardiinit ensin hetkeksi suolakylpyyn. Parasta mahdollista käsin korjattua merisuolaa tietysti, Algarven artisaaniruola-alueellahan tässä ollaan.

Sitten hopekyljet halsterissa grilliin…

… ja loraus OLUTTA kalojen päälle. Uusi asia minulle, mutta kyllä kalastajat tietävät miten kalasta parasta saadaan.

Sitten selvisi miten saalis oikeaoppisesti syödään. Kala maalaisleipäviipaleen päälle ja sormet hommiin.

Salaatti syntyi helposti ja nopeasti. Raakaa sipulia en yleensä syö, mutta täällä se on niin makeaa ja mietoa, että ihan ilokseni sitä pureskelen. Mutta mikä yrtti onkaan salaatin mausteena? Minulle ennestään täysin tuntematon kasvi, joka kasvaa ihan rannalla suolavedessä. Joku ehdotti, että se olisi merifenkoli, mutta ei se olekaan. Se on samphire, jolle en löytänyt suomenkielistä nimeä, mutta ruotsiksi se on glasört ja portugaliksi salicórnia. Näin sitä ihminen oppii!